Noh sitten viime postauksen oon ollu siellä töissä. Eihän se ihan menny kuin strömssössä sekään homma. Oltiin menossa Barcelonaan sukuloimaan ja oli sovittu nuo lomapäivät sinne ennen kuin menin työhön--- joo no ei ollu sitten vapaita siinä... ja monta muutakin juttua on ollut siinä matkan varrella. Jos normaalit perusasiat ei toimi niin on se yks lisä raskaalle työlle. Viimeisimpänä niittinä olikin sitten se ettei se pilottina oleva työvuoro-ohjelma sitten lähettänytkään mun tietoja palkkatoimistoon niin hups, ei tullu palkkaa...juu ei. Pari sanaa sitten vaihdettiin ja se tuli sitten viisi päivää myöhässä, mikäpä siinä. NYT OON TAAS TYÖTÖN.

Olen tässä syksyn aikana mennyt Autismiliiton kokemusasiantuntijakurssille. On ollut huikea tavata hienoja ihmisiä ja kuulla heidän elämäntarinoitaan ja selviytymistään jokapäiväisessä elämässä. Sen kirvoittamana sitten olenkin ilmoittautunut kurssittautumaan neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Se kurssi, sairaanhoitajan työkokemus ja seksuaaliterapeutin tutkinto on ihan hyvä kombinaatio. Olen muutoinkin suunnitellut että jos vaikka alkaisi perustamaan jossain vaiheessa oman toiminimnen ja tekisi työtä tuolla puolella. Olisi taatusti erilaista ku päivystyksessä. Olen jatkanut myös englanninopintojani. Hauskaa olla tuolla aina torstaisin eläkeläisten kanssa tunnilla.  Enkun kurssilla on yks mummeli jota oon tsemppaillu ja keskustellu sen kanssa henkeviä, sen mies kuoli vajaa vuosi sitten. Lisäksi oon järjestänyt keräyksen yhden lastenkodin lapsille. Tuleva muutto uudelle paikkakunnalle on hieman muuttanut vaatteiden toimittamissuunnitelmaa mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa järjesty. Äitinihän se tapasi ihanasti aina jokaisessa minulle suunnatussa juhlapuheessa kertoa kaikille kuinka olen aina eksyneet / karanneet eläimet kotiini raahannut ja kuinka olen hoitanut rampoja jäniksiä joilla on ollut jalka poikki. Sais tuo hoito- ja avustamisvietti väliin olla vähemmälläkin.

Elämässä on siis tulossa ISOT muutokset. Lapset muuttavat omilleen. Me muutetaan Tampereelle ja me ollaan miehen kanssa kohta ihan kahden. IHANA! Ihan huippua on tällainen "oon hommani hoitanu"-tilanne. Nuorille löytyi mukava kimppakämppä tästä ihan läheltä. Meille aikuisille löytyi kiva koti ihan Tre:n keskustan liepeiltä. Kiva kun on jo valmiiksi siellä ihmisiä oottamassa meidän muuttoa sinne. Siitä on muutoinkin niin lyhyt matka joka paikkaan, sekä pohjoiseen että etelään. Molemmissa päissä on meillä ihania perheenjäseniä. Ne on niin jännät nuo elämisen kuviot. Paljon on mahtunut iloja ja suruja matkaan (16-46v), plussalla ollaan silti. Mulla on menny kyllä sillai valtaväestöön verrattuna nää jutut väärin päin mutta eipä kaduta. Neljä mahtavaa lasta ja ihana lapsenlapsikin. Ihana perhe, puoliso ja vanhemmat, lasten isovanhemmat, tädit, enot ja sedät ja te kaikki rakkaat ystävät, mikään kiitos ei riitä siihen mitä tunnen. Vihollisille ja epäilijöillekin kiitos, te olette antaneet minulle lisää tahtoa taistella ja pyrkiä parempaan! Aika huikea tunne!

Nyt on tän muuton kanssa niin paljon hommaa ettei tässä missään töissä joutaisikaan käymään. Oon soittanut sataan paikkaan ja järkänny muuttohommat ja laatikot ja tehnyt sopimukset ja käyny työhaastattelussa ja lähetelly niitä helvetin työhakemuksia niin että nyt pidän pienen tauon ettei mene itsetunto kokonaan. Kaikkein koomisinta tässä on se että olen ollut tähän kaupunkiin tullessani vuorotteluvapaalla, sanoutunut irti sitten edellisestä työpaikastani koska 500km suuntaansa on työmatkana liikaa (varsinkin jos on illasta aamuun meno)... niin sitten olen ollut vain pätkätöissä ja jäänyt työttömäksi MUTTA NYT olenkin jo vuorotteluvapaasijaiseksi kelpaava koska minulla on niin paljon niitä työttömiä päiviä. Eipä olis uskonu että sellainenki valttikortti pitää hakemukseen laittaa että minut voi palkata siihen.

Mutta MUUTTOLAATIKOT tulivat tänään....----> uuteen vaiheeseen uusilla ajatuksilla ja kuvioilla, tsemppiä meille ;)

Minä pääsin töihin! Hakemus oli lyhyt ja ytimekäs: "Moikka! Olisko töitä? Kyselee työtön sh :)".... 

vastaanottaja pani paremmaksi: "Moi! Soita mulle." ... ja siitä se ajatus sitten lähti. 😂 Mitäpä tuota muuta ku asiaa 👍 

Yrittelen tässä virittää jotain liikkumishommaa kaiken tylsyyden ja flunssien jälkeen. Nyt olis tyylinä (tällä kertaa) rauhallisesti ja jotenki erilai ku ennen. Oon aika kyllästyny siihen että aina aloittaa ja aloittaa kaikenlaista. Niin ku painonhallinta, elämä on saatana yhtä kalorin kyttäämistä. Jos nyt liikkuu kohtuudella niin ei liene tarvi kaloreita kytätä niin kovasti ja voi hyvällä omallatunnolla joskus herkutellakin... eli liiku! Salia, uintia, lenkkeilyä, niistä pitäs kehittää se joka oikeuttaa survoon suuhun vaikka kermaleivoksen. Työn aloittaminen tuo elämään jotain säännöllisyyttä vaikka vuorotyötä onkin. Sen nojalla alkaa n.s. uusi kausi jolloin on hyvä palauttaa itteensä ruotuun.

Hirveen onnellinen olen ystävistäni ja perheestäni. Olo on että minut on ympäröity rakkaudella, kiitos ihanat ❤️ 

"Parikin" päivää meni tässä postauksien välissä. On tullut taas lenneltyä suuntaan ja toiseen. Käväsin keikalla 233km:n päässä. Oli ihan huikeaa olla töissä pienessä terveyskeskuksessa. Ruotsinkielinen oli kunta mutta ihan suomella pärjäsin. Olin kuulemma tosi tutun näköinen nii mikäpä siinä oli sinne mennessä. Sanoinkin sitte että sehän on mukava ku ollaan jo valmiiksi tuttuja nii mun ei tarvi kovasti teitä ujostella. Siinäpä se päivä sitte meni, vieras tietojärjestelmäkin taittui ihan tuosta vaan melkein kertaheitolla ja pystyin tekee hommat ihan täysteholla. Ihanko vähän hiveli tämän työttömän itsetuntoa ja rohkeutta. Ottivat tiedot ylös että voivat soittaa taas keikalle. Sanoin että ehkä ihan yhden päivän takia en tule mutta muutama pv peräkkäin vois olla jo eri asia.

Välissä ollu semmosia huvittavia päiviä että ku on käyny Englannintunnilla nii on jääny jutteleen jonkun toisen seuraa kaipaavan emännän kanssa kadulle tunniksi. Ihan jees oli ja tuntu että molemminpuolinen ymmärrys auttoi molempia. Mikäpä siinä, ihan on mukavaa olla vaikka mummon kaveri. Olen tässä etsinyt jotain hyvää vapaaehtoishommaa aikani kuluksi. Pääsin kokemusasiantuntijakoulutukseen, mikä on yhteensä nelipäiväinen. On kokemusta AS-nuoren elämästä ja vanhempana olemisesta. Miksen jakaisi tuota kokemuksellista tietoa koska siitä on apua nuorelle, hänen perheelleen, asiantuntijoille ja hoitaville tahoille. Tuntuu hyvältä että voi kääntää haasteellisen asian elämässä tuolla tavalla vahvuudeksi ja toisille jaettavaksi arvokkaaksi tiedoksi.

Yhtäkkiä tässä mietin että henkilökohtaisessa elämässäni tämä lokakuu on ollut suuria elämänmuutoksia täynnä. On ollut elämäni muuttanut rakkaudentunnustus, jonka myötä sain itselleni turvallisen ihmisen elämääni ja jonka kanssa solmittiin avioliitto ❤️. Toteutettu unelma ja lähdetty Ugandanmatkalle. Fudisjoukkueen veikkausliigaan nousu, Stadin derbyn voitto...  (veikkausliigaan nousun vuoksi vois vaihtaa hääpäivän paikkaa koska päätösmatsit ajoittuu just hääpäivän aikaan 😏).

Vuosi sitten oli varmasti elämäni vaikein kotiinlähtö Oulusta kun ei voinut sanoa "nähdään sitten". Niin että tulisko joku vähän itkemään mun kanssa tänne 😞 Klassinen musiikki, tuokio nojatuolissa auttanee asiaan.

Eilen illalla kirjoitin lapselleni Irlantiin: "Elä kulta just tätä hetkeä koska voin sanoa että se jää sulle mieleen. —Anna tuleville muistoille vahva kokemus". Elämä on vahvaa aikaa ❤️

Tässä hyvissä fiiliksissä kuuntelin Zen Cafen levyjä. Vaikkei toista juurikaan kotona näy niin aika onni on kun hän saa sut tuntemaan kuin biisissä "olet todella kaunis". ❤️

Olen kuitenkin laittanut neljä työhakemusta copy-pastena ja fixaillut niitä vähän haettavan paikan mukaan. Hirveen kiinnostunu oon ollu kaikista hakemistani paikoista (no hitusen oikeastikin). Yksilöllisiä ovat toki olleet, sellaisia "lyhyestä virsi kaunis, ei mitää ylimääräistä jaaritusta" -tyyppisiä. Eipähän sitä kuitenkaan oikeesti voi mihinkään kertoa että eniten oon kiinnostunu siitä ajatuksesta että menisin mielummin taas Afrikan maanosaan tai sitte Espanjaan tekemään jotain mielekästä ja nauttimaan elämästä, lämmöstä ja välittömästä tunnelmasta. Hiljaista on kuin huopatossutehtaassa kun mieskin on töissä. Kielen harjoittelemisen nojalla ajattelin alkaa katsomaan jotain romanttista ja dramaattista tai sitten vaan yksinkertaisesti jotain kunnon rikossarjaa. Tekstitys poissa niin se on siinä! 😂

Että ihan kivasti alkaa päivät täyttymään kaiken maailman aktiviteeteilla. 👍🏻

Tulin asemalle nii tää matkahuollon sivuille merkitty "pikalinja" onkin fuckin Onnibussi. Tässä sitte saatana ostin lippua netistä bussin vieressä. Toki tuli edulliseksi. Mut joo O, eilen kun laitoin sähköpostiin niitä tunnuslukukuvia saadakseni ladattua ne uuteen puhelimeen, nii helvetti latasin kaikki, SIIS KAIKKI!!! Ja vasta VIIMEINEN oli tietenki se mun tunnuslukukortti. Että jep jep 😫no bussissa istun ja tää liikkuu ja kuski sano että tyttö on ostanut lipun vielä oikeaan paikkaankin...

Niin tätä aikaisemminhan kävin jo matkahuollossa todetakseni että vaan käteinen kelpaa k.o. bussiin mihin olin luullut meneväni joten palasin takaisin kaupunkiin hakemaan käteistä. Lähimmällä otto-panokoneella oli tietenki joku helevetti laittamassa kolikkoja ja käytti molempia koneita samaan aikaan joten piti etsiä seuraava.. Ja palasin asemalle takaisi vaan huomatakseni että tää oliki Onnellisten ihmisten Onnisaatananfuckinbussi!!! Kiitos ja anteeksi kirosanat. Yritin olla hieno ja laitoin vielä pikkusen korkeemmat kengät jalkaan, eka kertaa nilkkaleikkauksen jälkeen. Niillähän se oli sitte helvetin hyvä uhmata latetaalimalleoleita ja kipittää pitkin Poria! 

En tiiä, pitäsköhän Trella käydä ostaa jotku nilkkatuelliset läskipohjat ihan vaan varalta. Ihan kyllä tuntuu nyt siltä. Vaikka maiharit jalassa se viimeksi murtu tuo jalka.

Elämäni toinen viikko työttömänä meni ihan täysin työllistettynä valmistellessa lasten lähtöä vaihtoon Irlantiin. Ikävä kuristi jo valmiiksi kurkussa ja kaikki huolet lisäksi...eikä työtä vähentänyt ollenkaan se ettei heillä ole viikonloppuisin mitään majapaikkaa.  Ei siinä mitään mutta se majapaikka-asia saadaan tietää viikkoa ennen lähtöä niin tuli vähän kiire. Aluksi oli käsitys että ei ole minkäänlaista asuntoa tarjolla ja sen vastaanottavan oppilaitoksen oli kuulunut järjestää se. Ei mitenkään helpottanut hermostuneiden lähtijöiden eikä vanhempien elämää tuo tieto. 

Tempperamenttini mukaan mulla sutaisee aika helposti nollasta sataan ja raivo yhdellä äRRRRällä ei tullut nyt kyseeseen. Pikkuviestin saatoin laittaa koululle (joka rivinväleistä luettuna tarkoitti että haistakaatte paska että kv-infossa mainostettiin niin hienosti että KAIKKI on järjestettynä valmiiksi, nuori pääsee lähtemään ilman stressiä, ILMAN STRESSIÄ!!! Kuulikko! Että miten meni niinku omasta mielestä?). Tuli puhelu ja se jollain tavalla selvensi tilannetta (kenen olisi pitänyt järjestää ja mitä). Majapaikat siis hakuun ja nuorille "kuinka käytät nettivarausta" -oppitunti. Helpottavaa on kuitenkin kuulla että he pääsivät perille ja vaikuttaa siltä että he ovat alkaneet viihtymään siellä. Opettajalle sanoin että nämä artistit ovat niin omissa taiteellisissa maailmoissaan että he unohtaisivat oman päänsäkin jos se ei olisi vartalossa kiinni. Ihmetyttää sikäli tuo toiminta koska kyllä niiden luulisi tietävän millaisia "hiihtäjiä" niiden opiskelijat ovat, taidealan koulu!

Työttömyyspäivä nro: 19. Tää on niin naurettavaa tää mun poukkoilu kun en ole tottunut olemaan toimettomana. Olen tähän mennessä ehtinyt kirjallisesti hakea ainakin 4 eri tointa, mitkä ovat olleet avoinna jossakin ja käynyt viemässä todistuksia ja täyttämässä rekrypapereita Tamperetta myöten. Mol.fi -sivuilla oli tälle paikkakunnalle yhtenä päivänä kokonaista kolme paikkaa jotka edes liippasivat läheltä ammattiani. Soitin jo neljäntenä työttömyyspäivänä te-keskuksen opintoneuvojalle ja selvittänyt että miten omaehtoisella opiskelulla opiskellaan ja miten voin suunnitella elämäni niin että tuun työskentelemään vielä vuosia. 

Olen PIKKUISEN selaillut nettiä ja löytänyt kurssin millä päivitetään sh-tutkinto AMK:ksi... Sen innostuksen siivittämänä katselin yksi päivä netistä taas sitä koulutuksen alkamisajankohtaa....ihmettelin että siitä AMK -päivityskoulutuksesta onkin tullut työllisyyskoulutus ja hakuaika päättyy kahden pv:n kuluttua ja VAAN kaksi paikkaa jäljellä!! APUA! Äkkiä hakemus sisään te-sivujen kautta (mikä tarkoittaa ettei sitä voi sitte enää perua)...

Tuon ilmoittautumisen jälkeen menin katsastelemaan tarkemmin koulutusta : jahas, tää alkaakin jo ensi viikolla (se aikaisempi tieto oli että tammikuussa). Joo o, hmmm...."Koulutuksen tavoitteena on päivittää ja täydentää aikaisemmin sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneiden, mutta pitkään alalta poissa olleiden henkilöiden valmiudet ja ammatillinen osaaminen vastaamaan alan nykypäivän vaatimuksia". NIINKU SIIS MITÄ?? HÄ?!! Voi vittu! Mikä koulutus tää oikeen on... Ja helvetinhelvetti tätä ei voi edes perua tai muuten palaa päivärahat. Paniikkipuhelu te-toimistoon että hain sitten väärää kurssia että en minä nyt nii kauaa ole vielä ollut alalta poissa. Toimiston nainen nauraa ihan kippurassa ja sanoo että voin sanoa ettei ne sua sinne ota, hän voi kirjoittaa että tää haku oli virhe muttei voi poistaa sitä järjestelmästä. Sanoo ettei sua ainakaa aktiivisuudenpuutteesta voi haukkua... Yritin selittää hänelle että oon ollu koko helvetin kesän kotona parantelemassa leikkaushaavaani, tää työttömyys ei sattunu nyt mitenkää oikeaan kohtaan ja että minä en halua enkä jaksa olla enää kotona!

Olen suunnitellut muuttoa Helsinkiin, Tampereelle, Ugandaan ja ostanut halvat lentoliput Barcelonaan samalla suunnitellen muuttoa sinne(kin). Päivät pitkät kotona ja PUHUMATTA ei mitenkään sovi minulle. Eilenkin laitoin faceen ilmoituksen että "Päiväkahvit keskustassa? Alkaisko joku mua?", nii joo, ei alkanu. Ehkä ei olis kannattanu edes laittaa koko viestiä koska en todellisuudessa edes kuvitellutkaan että siihen joku oikeesti vastaisi. Kaikilla on omat menot ja ELÄMÄ! Siitä sitten jatkoin retriittiäni ja mietin että millainen ihminen olen kun kukaan ei ala mua, kukaan ei halua olla mun kanssa, mitä olis pitäny tehdä toisin.... Yhtäkkiä teinkin jo kesäkeittoa, pesin pyykkiä ja samalla ilmoittauduin sekä espanjankielen alkeiskurssille että englanninkielen kieliopin kertaukseen etten vaan syrjäydy ja jää tänne masentumaan. Itseasiassa tekis niin mieli jäädä tänne sänkyyn vaan aamulla makaamaan ja unohtua tänne, se on syy miksi yritän tsempata itseäni ja teen ihan mitä vaan sen eteen. On aivan liian monta esimerkkiä olemassa kun ovat jääneet ja passivoituneet koteihinsa. 

Päivän päätteeksi korjasin keittiönkaappien saranat taas uuteen uskoon että ne pysyvät paikoillaan taas muutaman avauksen. Sitä hommaa tehdessäni ajattelin että nappaampa muutaman taulunkin seinään ja nappasin. Pistin saunan lämpenemään ja odottelin miestäni kotiin. Hän oli tyytyväinen kun kesäkeittolautasen jälkeen saunoi ja valmiiksi suhautettu olut asetettiin käteen.