Aika vierähtikin niissä 100% töissä tosiaankin sataprosenttisesti. Mitää muuta elämää ei sitten juurikaan ollut. Aikamoista muistutusta se taas oli hoitoalan kuormittavuudesta. Influenssa-aallon runtelemat potilaat täyttivät päivystyksen ja hoitajat itkivät työvuoroon tullessaan nähdessään epätoivoisen tilanteen (oikeasti sitä sattui eikä vaan kerran). HIENOA SUOMALAINEN SOTE!

Noh sitten viime postauksen oon ollu siellä töissä. Eihän se ihan menny kuin strömssössä sekään homma. Oltiin menossa Barcelonaan sukuloimaan ja oli sovittu nuo lomapäivät sinne ennen kuin menin työhön--- joo no ei ollu sitten vapaita siinä... ja monta muutakin juttua on ollut siinä matkan varrella. Jos normaalit perusasiat ei toimi niin on se yks lisä raskaalle työlle. Viimeisimpänä niittinä olikin sitten se ettei se pilottina oleva työvuoro-ohjelma sitten lähettänytkään mun tietoja palkkatoimistoon niin hups, ei tullu palkkaa...juu ei. Pari sanaa sitten vaihdettiin ja se tuli sitten viisi päivää myöhässä, mikäpä siinä. NYT OON TAAS TYÖTÖN.

Olen tässä syksyn aikana mennyt Autismiliiton kokemusasiantuntijakurssille. On ollut huikea tavata hienoja ihmisiä ja kuulla heidän elämäntarinoitaan ja selviytymistään jokapäiväisessä elämässä. Sen kirvoittamana sitten olenkin ilmoittautunut kurssittautumaan neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Se kurssi, sairaanhoitajan työkokemus ja seksuaaliterapeutin tutkinto on ihan hyvä kombinaatio. Olen muutoinkin suunnitellut että jos vaikka alkaisi perustamaan jossain vaiheessa oman toiminimnen ja tekisi työtä tuolla puolella. Olisi taatusti erilaista ku päivystyksessä. Olen jatkanut myös englanninopintojani. Hauskaa olla tuolla aina torstaisin eläkeläisten kanssa tunnilla.  Enkun kurssilla on yks mummeli jota oon tsemppaillu ja keskustellu sen kanssa henkeviä, sen mies kuoli vajaa vuosi sitten. Lisäksi oon järjestänyt keräyksen yhden lastenkodin lapsille. Tuleva muutto uudelle paikkakunnalle on hieman muuttanut vaatteiden toimittamissuunnitelmaa mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa järjesty. Äitinihän se tapasi ihanasti aina jokaisessa minulle suunnatussa juhlapuheessa kertoa kaikille kuinka olen aina eksyneet / karanneet eläimet kotiini raahannut ja kuinka olen hoitanut rampoja jäniksiä joilla on ollut jalka poikki. Sais tuo hoito- ja avustamisvietti väliin olla vähemmälläkin.

Elämässä on siis tulossa ISOT muutokset. Lapset muuttavat omilleen. Me muutetaan Tampereelle ja me ollaan miehen kanssa kohta ihan kahden. IHANA! Ihan huippua on tällainen "oon hommani hoitanu"-tilanne. Nuorille löytyi mukava kimppakämppä tästä ihan läheltä. Meille aikuisille löytyi kiva koti ihan Tre:n keskustan liepeiltä. Kiva kun on jo valmiiksi siellä ihmisiä oottamassa meidän muuttoa sinne. Siitä on muutoinkin niin lyhyt matka joka paikkaan, sekä pohjoiseen että etelään. Molemmissa päissä on meillä ihania perheenjäseniä. Ne on niin jännät nuo elämisen kuviot. Paljon on mahtunut iloja ja suruja matkaan (16-46v), plussalla ollaan silti. Mulla on menny kyllä sillai valtaväestöön verrattuna nää jutut väärin päin mutta eipä kaduta. Neljä mahtavaa lasta ja ihana lapsenlapsikin. Ihana perhe, puoliso ja vanhemmat, lasten isovanhemmat, tädit, enot ja sedät ja te kaikki rakkaat ystävät, mikään kiitos ei riitä siihen mitä tunnen. Vihollisille ja epäilijöillekin kiitos, te olette antaneet minulle lisää tahtoa taistella ja pyrkiä parempaan! Aika huikea tunne!

Nyt on tän muuton kanssa niin paljon hommaa ettei tässä missään töissä joutaisikaan käymään. Oon soittanut sataan paikkaan ja järkänny muuttohommat ja laatikot ja tehnyt sopimukset ja käyny työhaastattelussa ja lähetelly niitä helvetin työhakemuksia niin että nyt pidän pienen tauon ettei mene itsetunto kokonaan. Kaikkein koomisinta tässä on se että olen ollut tähän kaupunkiin tullessani vuorotteluvapaalla, sanoutunut irti sitten edellisestä työpaikastani koska 500km suuntaansa on työmatkana liikaa (varsinkin jos on illasta aamuun meno)... niin sitten olen ollut vain pätkätöissä ja jäänyt työttömäksi MUTTA NYT olenkin jo vuorotteluvapaasijaiseksi kelpaava koska minulla on niin paljon niitä työttömiä päiviä. Eipä olis uskonu että sellainenki valttikortti pitää hakemukseen laittaa että minut voi palkata siihen.

Mutta MUUTTOLAATIKOT tulivat tänään....----> uuteen vaiheeseen uusilla ajatuksilla ja kuvioilla, tsemppiä meille ;)