torstai, 2. helmikuu 2017

Jatkuu....

Aika vierähtikin niissä 100% töissä tosiaankin sataprosenttisesti. Mitää muuta elämää ei sitten juurikaan ollut. Aikamoista muistutusta se taas oli hoitoalan kuormittavuudesta. Influenssa-aallon runtelemat potilaat täyttivät päivystyksen ja hoitajat itkivät työvuoroon tullessaan nähdessään epätoivoisen tilanteen (oikeasti sitä sattui eikä vaan kerran). HIENOA SUOMALAINEN SOTE!


Noh sitten viime postauksen oon ollu siellä töissä. Eihän se ihan menny kuin strömssössä sekään homma. Oltiin menossa Barcelonaan sukuloimaan ja oli sovittu nuo lomapäivät sinne ennen kuin menin työhön--- joo no ei ollu sitten vapaita siinä... ja monta muutakin juttua on ollut siinä matkan varrella. Jos normaalit perusasiat ei toimi niin on se yks lisä raskaalle työlle. Viimeisimpänä niittinä olikin sitten se ettei se pilottina oleva työvuoro-ohjelma sitten lähettänytkään mun tietoja palkkatoimistoon niin hups, ei tullu palkkaa...juu ei. Pari sanaa sitten vaihdettiin ja se tuli sitten viisi päivää myöhässä, mikäpä siinä. NYT OON TAAS TYÖTÖN.


Olen tässä syksyn aikana mennyt Autismiliiton kokemusasiantuntijakurssille. On ollut huikea tavata hienoja ihmisiä ja kuulla heidän elämäntarinoitaan ja selviytymistään jokapäiväisessä elämässä. Sen kirvoittamana sitten olenkin ilmoittautunut kurssittautumaan neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Se kurssi, sairaanhoitajan työkokemus ja seksuaaliterapeutin tutkinto on ihan hyvä kombinaatio. Olen muutoinkin suunnitellut että jos vaikka alkaisi perustamaan jossain vaiheessa oman toiminimnen ja tekisi työtä tuolla puolella. Olisi taatusti erilaista ku päivystyksessä. Olen jatkanut myös englanninopintojani. Hauskaa olla tuolla aina torstaisin eläkeläisten kanssa tunnilla.  Enkun kurssilla on yks mummeli jota oon tsemppaillu ja keskustellu sen kanssa henkeviä, sen mies kuoli vajaa vuosi sitten. Lisäksi oon järjestänyt keräyksen yhden lastenkodin lapsille. Tuleva muutto uudelle paikkakunnalle on hieman muuttanut vaatteiden toimittamissuunnitelmaa mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa järjesty. Äitinihän se tapasi ihanasti aina jokaisessa minulle suunnatussa juhlapuheessa kertoa kaikille kuinka olen aina eksyneet / karanneet eläimet kotiini raahannut ja kuinka olen hoitanut rampoja jäniksiä joilla on ollut jalka poikki. Sais tuo hoito- ja avustamisvietti väliin olla vähemmälläkin.


Elämässä on siis tulossa ISOT muutokset. Lapset muuttavat omilleen. Me muutetaan Tampereelle ja me ollaan miehen kanssa kohta ihan kahden. IHANA! Ihan huippua on tällainen "oon hommani hoitanu"-tilanne. Nuorille löytyi mukava kimppakämppä tästä ihan läheltä. Meille aikuisille löytyi kiva koti ihan Tre:n keskustan liepeiltä. Kiva kun on jo valmiiksi siellä ihmisiä oottamassa meidän muuttoa sinne. Siitä on muutoinkin niin lyhyt matka joka paikkaan, sekä pohjoiseen että etelään. Molemmissa päissä on meillä ihania perheenjäseniä. Ne on niin jännät nuo elämisen kuviot. Paljon on mahtunut iloja ja suruja matkaan (16-46v), plussalla ollaan silti. Mulla on menny kyllä sillai valtaväestöön verrattuna nää jutut väärin päin mutta eipä kaduta. Neljä mahtavaa lasta ja ihana lapsenlapsikin. Ihana perhe, puoliso ja vanhemmat, lasten isovanhemmat, tädit, enot ja sedät ja te kaikki rakkaat ystävät, mikään kiitos ei riitä siihen mitä tunnen. Vihollisille ja epäilijöillekin kiitos, te olette antaneet minulle lisää tahtoa taistella ja pyrkiä parempaan! Aika huikea tunne!


Nyt on tän muuton kanssa niin paljon hommaa ettei tässä missään töissä joutaisikaan käymään. Oon soittanut sataan paikkaan ja järkänny muuttohommat ja laatikot ja tehnyt sopimukset ja käyny työhaastattelussa ja lähetelly niitä helvetin työhakemuksia niin että nyt pidän pienen tauon ettei mene itsetunto kokonaan. Kaikkein koomisinta tässä on se että olen ollut tähän kaupunkiin tullessani vuorotteluvapaalla, sanoutunut irti sitten edellisestä työpaikastani koska 500km suuntaansa on työmatkana liikaa (varsinkin jos on illasta aamuun meno)... niin sitten olen ollut vain pätkätöissä ja jäänyt työttömäksi MUTTA NYT olenkin jo vuorotteluvapaasijaiseksi kelpaava koska minulla on niin paljon niitä työttömiä päiviä. Eipä olis uskonu että sellainenki valttikortti pitää hakemukseen laittaa että minut voi palkata siihen.

Mutta MUUTTOLAATIKOT tulivat tänään....----> uuteen vaiheeseen uusilla ajatuksilla ja kuvioilla, tsemppiä meille ;)

muuttolaatikot.jpg


maanantai, 7. marraskuu 2016

Matalalennosta liikkeelle

Hirveesti on ollut sellaista seisovassa vedessä oleskelua... selkeästi sellaista syrjäytymisen meininkiä mistä olin jo ihan huolissaan.... MUTTA....


Minä pääsin töihin! Hakemus oli lyhyt ja ytimekäs: "Moikka! Olisko töitä? Kyselee työtön sh :)".... 

vastaanottaja pani paremmaksi: "Moi! Soita mulle." ... ja siitä se ajatus sitten lähti. 😂 Mitäpä tuota muuta ku asiaa 👍 


Yrittelen tässä virittää jotain liikkumishommaa kaiken tylsyyden ja flunssien jälkeen. Nyt olis tyylinä (tällä kertaa) rauhallisesti ja jotenki erilai ku ennen. Oon aika kyllästyny siihen että aina aloittaa ja aloittaa kaikenlaista. Niin ku painonhallinta, elämä on saatana yhtä kalorin kyttäämistä. Jos nyt liikkuu kohtuudella niin ei liene tarvi kaloreita kytätä niin kovasti ja voi hyvällä omallatunnolla joskus herkutellakin... eli liiku! Salia, uintia, lenkkeilyä, niistä pitäs kehittää se joka oikeuttaa survoon suuhun vaikka kermaleivoksen. Työn aloittaminen tuo elämään jotain säännöllisyyttä vaikka vuorotyötä onkin. Sen nojalla alkaa n.s. uusi kausi jolloin on hyvä palauttaa itteensä ruotuun.


Hirveen onnellinen olen ystävistäni ja perheestäni. Olo on että minut on ympäröity rakkaudella, kiitos ihanat ❤️ 

sunnuntai, 2. lokakuu 2016

Elämä on vahvaa aikaa

IMG_5154.jpg

 

"Parikin" päivää meni tässä postauksien välissä. On tullut taas lenneltyä suuntaan ja toiseen. Käväsin keikalla 233km:n päässä. Oli ihan huikeaa olla töissä pienessä terveyskeskuksessa. Ruotsinkielinen oli kunta mutta ihan suomella pärjäsin. Olin kuulemma tosi tutun näköinen nii mikäpä siinä oli sinne mennessä. Sanoinkin sitte että sehän on mukava ku ollaan jo valmiiksi tuttuja nii mun ei tarvi kovasti teitä ujostella. Siinäpä se päivä sitte meni, vieras tietojärjestelmäkin taittui ihan tuosta vaan melkein kertaheitolla ja pystyin tekee hommat ihan täysteholla. Ihanko vähän hiveli tämän työttömän itsetuntoa ja rohkeutta. Ottivat tiedot ylös että voivat soittaa taas keikalle. Sanoin että ehkä ihan yhden päivän takia en tule mutta muutama pv peräkkäin vois olla jo eri asia.

 

Välissä ollu semmosia huvittavia päiviä että ku on käyny Englannintunnilla nii on jääny jutteleen jonkun toisen seuraa kaipaavan emännän kanssa kadulle tunniksi. Ihan jees oli ja tuntu että molemminpuolinen ymmärrys auttoi molempia. Mikäpä siinä, ihan on mukavaa olla vaikka mummon kaveri. Olen tässä etsinyt jotain hyvää vapaaehtoishommaa aikani kuluksi. Pääsin kokemusasiantuntijakoulutukseen, mikä on yhteensä nelipäiväinen. On kokemusta AS-nuoren elämästä ja vanhempana olemisesta. Miksen jakaisi tuota kokemuksellista tietoa koska siitä on apua nuorelle, hänen perheelleen, asiantuntijoille ja hoitaville tahoille. Tuntuu hyvältä että voi kääntää haasteellisen asian elämässä tuolla tavalla vahvuudeksi ja toisille jaettavaksi arvokkaaksi tiedoksi.

 

Yhtäkkiä tässä mietin että henkilökohtaisessa elämässäni tämä lokakuu on ollut suuria elämänmuutoksia täynnä. On ollut elämäni muuttanut rakkaudentunnustus, jonka myötä sain itselleni turvallisen ihmisen elämääni ja jonka kanssa solmittiin avioliitto ❤️. Toteutettu unelma ja lähdetty Ugandanmatkalle. Fudisjoukkueen veikkausliigaan nousu, Stadin derbyn voitto...  (veikkausliigaan nousun vuoksi vois vaihtaa hääpäivän paikkaa koska päätösmatsit ajoittuu just hääpäivän aikaan 😏).

 

Vuosi sitten oli varmasti elämäni vaikein kotiinlähtö Oulusta kun ei voinut sanoa "nähdään sitten". Niin että tulisko joku vähän itkemään mun kanssa tänne 😞 Klassinen musiikki, tuokio nojatuolissa auttanee asiaan.

 

Eilen illalla kirjoitin lapselleni Irlantiin: "Elä kulta just tätä hetkeä koska voin sanoa että se jää sulle mieleen. —Anna tuleville muistoille vahva kokemus". Elämä on vahvaa aikaa ❤️

tiistai, 20. syyskuu 2016

Leffailtaa toisaalla

Tekemisen puute iskee kun viikonloppu on edessä ja mies töissä. Jalkapalloa ei kukaan ole lähdössä kataomaan niin menen edes sinnepäin. Aion mennä ystävän kanssa Vihdin vanhaan kinoon. Tulihan sitä hommaa, mukava ilta siis tiedossa. Lilaa luomiin, Lauderin Esteetä naamaan ja menoksi. Ei ihan sellainen kokemus kuin onnibussissa. Hyvissä ajoin lähdin kotoa Treelta ostamani MATALAT siistit kengät jalassa, jos vaikka tarvii edestakaisin rampata... otin automaatista rahaakin... niin no lipunhan olin ostanut jo kotona netistä, sen muistin siinä pankkiautomaatilla mut vara ei venettä kaada 👌🏽

Tässä hyvissä fiiliksissä kuuntelin Zen Cafen levyjä. Vaikkei toista juurikaan kotona näy niin aika onni on kun hän saa sut tuntemaan kuin biisissä "olet todella kaunis". ❤️

torstai, 15. syyskuu 2016

Ajan kuluttelua

IMG_5117.jpgLieneekö syy eilisestä 2h:n iltalenkistä, heräsin kohtuullisen virkeänä englannin tunnille (jo 10:30j ja sen jälkeen lähdinkin ystäväni kanssa "asioille". Eipä tuota minulla mitään asiaa minnekään ollut mutta kosmetiikkaosastolla piti kahdesti jarruttaa tämän päivän aikana. Sen jälkeen olenkin pohtinut kovasti sellaista asiaa että jos kosmetiikkajätin perustaja eläisi niin vastaisiko hän puhelimeen että Lauderilla Estee puhelimessa? Että tällaista, ei kovin täysjärkistä hommaa.

 

Olen kuitenkin laittanut neljä työhakemusta copy-pastena ja fixaillut niitä vähän haettavan paikan mukaan. Hirveen kiinnostunu oon ollu kaikista hakemistani paikoista (no hitusen oikeastikin). Yksilöllisiä ovat toki olleet, sellaisia "lyhyestä virsi kaunis, ei mitää ylimääräistä jaaritusta" -tyyppisiä. Eipähän sitä kuitenkaan oikeesti voi mihinkään kertoa että eniten oon kiinnostunu siitä ajatuksesta että menisin mielummin taas Afrikan maanosaan tai sitte Espanjaan tekemään jotain mielekästä ja nauttimaan elämästä, lämmöstä ja välittömästä tunnelmasta. Hiljaista on kuin huopatossutehtaassa kun mieskin on töissä. Kielen harjoittelemisen nojalla ajattelin alkaa katsomaan jotain romanttista ja dramaattista tai sitten vaan yksinkertaisesti jotain kunnon rikossarjaa. Tekstitys poissa niin se on siinä! 😂