Elämäni toinen viikko työttömänä meni ihan täysin työllistettynä valmistellessa lasten lähtöä vaihtoon Irlantiin. Ikävä kuristi jo valmiiksi kurkussa ja kaikki huolet lisäksi...eikä työtä vähentänyt ollenkaan se ettei heillä ole viikonloppuisin mitään majapaikkaa.  Ei siinä mitään mutta se majapaikka-asia saadaan tietää viikkoa ennen lähtöä niin tuli vähän kiire. Aluksi oli käsitys että ei ole minkäänlaista asuntoa tarjolla ja sen vastaanottavan oppilaitoksen oli kuulunut järjestää se. Ei mitenkään helpottanut hermostuneiden lähtijöiden eikä vanhempien elämää tuo tieto. 

Tempperamenttini mukaan mulla sutaisee aika helposti nollasta sataan ja raivo yhdellä äRRRRällä ei tullut nyt kyseeseen. Pikkuviestin saatoin laittaa koululle (joka rivinväleistä luettuna tarkoitti että haistakaatte paska että kv-infossa mainostettiin niin hienosti että KAIKKI on järjestettynä valmiiksi, nuori pääsee lähtemään ilman stressiä, ILMAN STRESSIÄ!!! Kuulikko! Että miten meni niinku omasta mielestä?). Tuli puhelu ja se jollain tavalla selvensi tilannetta (kenen olisi pitänyt järjestää ja mitä). Majapaikat siis hakuun ja nuorille "kuinka käytät nettivarausta" -oppitunti. Helpottavaa on kuitenkin kuulla että he pääsivät perille ja vaikuttaa siltä että he ovat alkaneet viihtymään siellä. Opettajalle sanoin että nämä artistit ovat niin omissa taiteellisissa maailmoissaan että he unohtaisivat oman päänsäkin jos se ei olisi vartalossa kiinni. Ihmetyttää sikäli tuo toiminta koska kyllä niiden luulisi tietävän millaisia "hiihtäjiä" niiden opiskelijat ovat, taidealan koulu!

Työttömyyspäivä nro: 19. Tää on niin naurettavaa tää mun poukkoilu kun en ole tottunut olemaan toimettomana. Olen tähän mennessä ehtinyt kirjallisesti hakea ainakin 4 eri tointa, mitkä ovat olleet avoinna jossakin ja käynyt viemässä todistuksia ja täyttämässä rekrypapereita Tamperetta myöten. Mol.fi -sivuilla oli tälle paikkakunnalle yhtenä päivänä kokonaista kolme paikkaa jotka edes liippasivat läheltä ammattiani. Soitin jo neljäntenä työttömyyspäivänä te-keskuksen opintoneuvojalle ja selvittänyt että miten omaehtoisella opiskelulla opiskellaan ja miten voin suunnitella elämäni niin että tuun työskentelemään vielä vuosia. 

Olen PIKKUISEN selaillut nettiä ja löytänyt kurssin millä päivitetään sh-tutkinto AMK:ksi... Sen innostuksen siivittämänä katselin yksi päivä netistä taas sitä koulutuksen alkamisajankohtaa....ihmettelin että siitä AMK -päivityskoulutuksesta onkin tullut työllisyyskoulutus ja hakuaika päättyy kahden pv:n kuluttua ja VAAN kaksi paikkaa jäljellä!! APUA! Äkkiä hakemus sisään te-sivujen kautta (mikä tarkoittaa ettei sitä voi sitte enää perua)...

Tuon ilmoittautumisen jälkeen menin katsastelemaan tarkemmin koulutusta : jahas, tää alkaakin jo ensi viikolla (se aikaisempi tieto oli että tammikuussa). Joo o, hmmm...."Koulutuksen tavoitteena on päivittää ja täydentää aikaisemmin sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneiden, mutta pitkään alalta poissa olleiden henkilöiden valmiudet ja ammatillinen osaaminen vastaamaan alan nykypäivän vaatimuksia". NIINKU SIIS MITÄ?? HÄ?!! Voi vittu! Mikä koulutus tää oikeen on... Ja helvetinhelvetti tätä ei voi edes perua tai muuten palaa päivärahat. Paniikkipuhelu te-toimistoon että hain sitten väärää kurssia että en minä nyt nii kauaa ole vielä ollut alalta poissa. Toimiston nainen nauraa ihan kippurassa ja sanoo että voin sanoa ettei ne sua sinne ota, hän voi kirjoittaa että tää haku oli virhe muttei voi poistaa sitä järjestelmästä. Sanoo ettei sua ainakaa aktiivisuudenpuutteesta voi haukkua... Yritin selittää hänelle että oon ollu koko helvetin kesän kotona parantelemassa leikkaushaavaani, tää työttömyys ei sattunu nyt mitenkää oikeaan kohtaan ja että minä en halua enkä jaksa olla enää kotona!

Olen suunnitellut muuttoa Helsinkiin, Tampereelle, Ugandaan ja ostanut halvat lentoliput Barcelonaan samalla suunnitellen muuttoa sinne(kin). Päivät pitkät kotona ja PUHUMATTA ei mitenkään sovi minulle. Eilenkin laitoin faceen ilmoituksen että "Päiväkahvit keskustassa? Alkaisko joku mua?", nii joo, ei alkanu. Ehkä ei olis kannattanu edes laittaa koko viestiä koska en todellisuudessa edes kuvitellutkaan että siihen joku oikeesti vastaisi. Kaikilla on omat menot ja ELÄMÄ! Siitä sitten jatkoin retriittiäni ja mietin että millainen ihminen olen kun kukaan ei ala mua, kukaan ei halua olla mun kanssa, mitä olis pitäny tehdä toisin.... Yhtäkkiä teinkin jo kesäkeittoa, pesin pyykkiä ja samalla ilmoittauduin sekä espanjankielen alkeiskurssille että englanninkielen kieliopin kertaukseen etten vaan syrjäydy ja jää tänne masentumaan. Itseasiassa tekis niin mieli jäädä tänne sänkyyn vaan aamulla makaamaan ja unohtua tänne, se on syy miksi yritän tsempata itseäni ja teen ihan mitä vaan sen eteen. On aivan liian monta esimerkkiä olemassa kun ovat jääneet ja passivoituneet koteihinsa. 

Päivän päätteeksi korjasin keittiönkaappien saranat taas uuteen uskoon että ne pysyvät paikoillaan taas muutaman avauksen. Sitä hommaa tehdessäni ajattelin että nappaampa muutaman taulunkin seinään ja nappasin. Pistin saunan lämpenemään ja odottelin miestäni kotiin. Hän oli tyytyväinen kun kesäkeittolautasen jälkeen saunoi ja valmiiksi suhautettu olut asetettiin käteen.